Minä katselin sisään filosofin taloon   Katsoin, ja ymmärsin   Maailma on lopussa   Haurailla pylväillä seisoon ikuisuus   Ei jää kiveä kiven päälle   Ei tähteä taivaalle   Ei runoa, ei yhtään laulua   Vain tyhjä, kuvaamaton iäisyys   Kylmä ja loputon      Maailmani yössä kirjan peton   Minä rakennan sinut aina uudelleen   Vain tuhotakseni sinut jälleen kerran      Minä katselin sisään filosofin taloon   Tunsin päivän viilenevän, illan hiljenevän   Ja minä aavistin kuoleman varjon   Lopun läheisyyden   Yön laskeutuvan ikuisuuden   Pimeyden synkemniän kuin koskaan aiemmin   Maasta nousee usva uuden surun   Ja kastelee kuole van maan      Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut   Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut   Olen elementti: maa, ilma, tuli, vesi   Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi      Ja minun on maailma, ja minun onikuisuus   Ja minun on sota, ja minun onkosto   Epäilijät pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne   Sillä elämä on vain pilkkalaulu