Valheet pintaan jää   loput pohjaan painuu   haavat yöhön kiiltää   uni loppu on   sana tahditon   murskaa hauraat unelmat   vain köydet kiinni jää      Et palaa enää milloinkaan   istun alla tyhjän taivaan   yö miettii vaieten   kanssa syyllisen   jokainen muisto on portti vain   jonka omatunto sulkee   et palaa enää milloinkaan   et enää koskaan uudestaan      Aika kulje ei   yössä kuiskaan   menneen valheen   yhä uudelleen   joudun eiliseen   eteenpäin ei aika vie   köydet kiinni jää      Et palaa enää milloinkaan   istun alla tyhjän taivaan   yö miettii vaieten   kanssa syyllisen   jokainen muisto on portti vain   jonka omatunto sulkee   et palaa enää milloinkaan   et enää koskaan uudestaan      Ei eteenpäin aika vie   en halua muistaa suudelmaa   en ääntäs luoksein kutsuvaa   kaiken vain kuiskaus vei   unohdusta kaipuu salli ei   muistot juuttui päiviin noihin   hyöky iski kallioihin   kaa... kaatui kuiskaten      Et palaa enää milloinkaan   istun alla tyhjän taivaan   yö miettii vaieten   kanssa syyllisen   jokainen muisto on portti vain   jonka omatunto sulkee   et palaa enää milloinkaan   et enää koskaan uudestaan