rakkaus kovettuu ennen pitkää   joukoksi tyhjiä sanoja   rakkaus haalenee iltapäivään   tulee täyteen pieniä reikiä   rakkaus kävelee kaupan takaa   täydet muovipussit kourissaan   rakkaus raahaa imuria   yli kuluneiden kynnysten      minä katson syvään kuiluun   toiveiden jakojäännöksiin   nahkoihin muistojen hallin seinällä      joskus muistan tietäväni   että elämään keksitty on tuhat lääkettä      Kerto:   ei koskaan, ei koskaan   ei milloinkaan koskaan (2x)   ei saa - mitään tekemättömäksi saa      maiden yllä leijuu sumu   mustahaukka lentää sisällä sen   valo iskee pilareina   penkereisiin tuhannen värisiin   kaukaisuuden kainalossa   yksinäinen vuori kohoaa   sen rinteillä matkalainen   jää hetkeksi lepäämään      minä katson vuoren seinään   toiveiden toiseen potenssiin   eläimiin vuoripuron äärellä      joskus muistan...      Kerto      ne kuulee kun kutsun   ne saapuu kun huudan      Kerto